perjantai 31. tammikuuta 2014

Korvatyyli

Belgianpaimenkoiran rotumäritelmä sanoo seuraavaa:

KORVAT: Pienehköt, ylös kiinnittyneet, selvästi kolmiomaiset, teräväkärkiset ja tyvestä kaarevat. Korvat ovat jäykät, pystyt ja tarkkaavaisella koiralla pystysuorat.

On ne ainakin ööö… kolmiomaiset?


Tässä syy, miksi tuon pennun yksi lempinimi on maahinen. Sain kerrankin napattua kuvan siitä korvien asennosta, joka on todellisuudessa se yleisin. Poseerauskuvissa pentu yleensä aina skarppaa. 

PS. Toinen meillä hyvin usein nähty ilmestys, daatajan seuralainen. Sellainen eläin on korvaton. Usein toinen tohveli myös kovasti yrittää ehdotella, josko sinne sohvalle voisi tulla. Edes yhden tassun verran. Joka kerta se joutuu kuitenkin pettymään. 


lauantai 11. tammikuuta 2014

Mustaa energiaa metsikössä

Melkein itkettää, kun katsoo edellisen kerran Kivikkokuvia. Missä se aurinko on, meillä on ikävä!

Lumi-räntä-liukkaus-kosteus-harmaudesta huolimatta metsiköitä ja kallioita asuttivat tänään muutaman tunnin ajan Gei-gei, Vipstaaki, Saapas, kooma, vihannes ja "hei tässä ei ainakaan ole polkua, mennään tästä!"-henkinen joukkion opas. Kuvia tosin on vain kolmesta ensinmainitusta, ja niistäkin hyvin rapaisia sellaisia.

Ensinnä koipieläin. Ikää tasan 22 viikkoa eli päivän yli viisi kuukautta. Häntä ei pysy tässä(kään) kuvanottotilanteessa paikallaan, koska VIPS. Mutta koira pysyy! Vissiin otettu tarpeeksi poseerauskuvia, että se tietää jo, mitä tapahtuu...


Seuraavana V-tiimin koirajäsenet. Niitäkin on jokunen kerta istutettu vierekkäin.


Tässä vaiheessa alkoi sataa lunta (tai jotain siihen verrattavaa), mikä rakeutti kuvia entisestään. 


Sitten siihen viereen suuri ja mahtava uros. Tai siis herkkä pikkupoika. "En mä voi istua tyttöjen vieressä, niistä saa tyttöbakteereja ja ne tallaa mun housukarvat!" Yritettiin saada miestä pennun viereen, ei onnistunut. Siispä taatusti paikallaan jököttävä Aikuinen Nainen välikappaleeksi. 


Kyllähän se herra sitten lopulta ymmärsi hyvän päälle ja lähti jo varsin flirttilinjalle. Apuna ilmeiden lisäksi hurmaava rapapuuhka. 


Okei, poseerauskuvat otettu. "LEIKKIMÄÄN!" Suosikkina hillitön ja varsin kauas läsnäolostamme varoitusääniä kaikaava ralli, jossa Kepitär veti pentuhepulia ympyräreittiä x ja kaksi muuta yritti a) pysyä epätoivoisesti perässä b) karjua mahdollisimman kovaan ääneen turhautumistaan. Ja leikin vetäjällä oli ihan älysiistiä.


Koirien väsytys taas ansiokkaasti hoidettu, paluumatkalla hihnakävely ihmisten tahtiin oli jo asteen verran helpompaa. Himassa pentu sammui kylppärin lattialle odottaessaan pesuvuoroa.

torstai 9. tammikuuta 2014

Mitä tapahtui?!

2.10.2013
23.12.2013

Hihnasotku muuttui jännästi samanmuotoiseksi risuksi ja Varjoa ällöttää paljon vähemmän. Mutta jotain muutakin eroa näillä kuvilla tuntuu olevan. 

Ihan sopivat korvat

Tää kuva viittaa Jeminan muutama postaus sitten laittamaan kommenttiin siitä, että Virkan korvat taitaa alkaa olla vähemmän Eiffelit.

Waiting for foo-oo-ood...
Mut onhan se nyt tärkeetä, että kuulee hyvin, esim. vaikka sen ruokakupin kilahduksen!

"Tää on liikkuvuudeltaan ihan normaali koira."

Kyseessä on toki taas vain yhden henkilön mielipide. Mutta saatan arvostaa tätä mielipidettä aika paljon, sillä sen sanojalla on itsellään spondarimalinois.

Päästiin siis vihdoin ja viimein fyssarille, Varjo oli eilen Tamara Merenvalta-Keskisen syynättävänä.

Ei puolieroja. Ei jäkitystä, ei vastaankinnausta, ei jumissa olevaa rankaa. Takapotkua koira ei ojenna kunnolla täysin taakse, mutta kropasta ei löydy mitään selkeää selitystä sille, koska jalat kuitenkin venyvät ihan kunnolla taaksekin. Selkäranka on liikkuva. Taivutukset onnistuvat. Siellä täällä pieniä lihaskireyksiä, jotka olen itsekin huomannut Varjoa hieroessani, muttei kuulemma mitään sellaista, mikä olisi tavallisesta paljon liikkuvasta harrastuskoirasta poikkeavaa. Koira on jäntevä ja lihaksikas. Otin selkäkuvat mukaan, ja sain kuulla, että jollen olisi kuvia näyttänyt, ei kropasta olisi pystynyt selän siltoja lukemaan.

Tervemenoa. Ei ne kuvat koirasta sairasta tee, jokainen reagoi yksilöllisesti. Tehkää ja eläkää. Ja niin me todella aiotaan!

Seuraava aika on varattuna huhtikuun alkuun. En voi kuin lämpimästi suositella tätä fysioterapeuttia, antoi Varjolle sen ajan minkä sen alkujännitys vaati, hoiti nätisti ja sai koirani rentoutumaan. Hoidon lopuksi Varjo kävi hakemassa hihnansa ja lähti haastamaan hoitajaansa leikkiin.